minulla on ikävä
kuorossa laulamista
sitä ettei ole tietoinen vartalostaan
ja ajattele sitä koko ajan
yhtyeessä laulamista
musiikin tekemistä
kaupungilla olemista ilman alituista pelkoa
ihmisten tapaamista
päivän monia eri osia, oppitunteja, työtunteja, harrastuksia, vapaita
innostusta
viatonta tietämättömyyttä kauhun olemassaolosta
kauhun olemattomuutta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Huokaisen ihastuksesta lukiessani raadollisen todellisia ja karulla tavalla kauniita runojasi, jotka kuvaavat tavallista arkea, tuiki tavallisia asioita, ajatuksia ja toiveita, mutta ovat perin mystisiä ja hätkähdyttäviä kaikessa arkisuudessaan. On kerrassaan raikastavaa löytää näin kepeästi kulkeva blogi, lentävää tekstiä ja ajatuksenvirtaa, jossa on kuitenkin pää ja häntä ja punainen lanka. Kaiken ahdistuksesi keskelle haluan kertoa sinulle, että sinulla on taito kirjoittaa. Pidä siitä kiinni, vaikka sitten viimeisenä oljenkortenasi. Kirjoittamalla tunne tulee itsestä ulos :>
Kiitos tästä, oli mukava löytö. Samojen ajatusten ja tunteiden meressä taidamme velloa itse kukin, et ole yksin
Ihana palaute,tuo Marian palaute. Puit sanoiksi monen meidän tätä blogia seuraavan lukijan ajatukset.
Blogin kirjoitukset ovat tosiaan uskomattoman taidokkaita.
Lähetä kommentti